joka oli erilaisten kulttuurien keskipiste ja vironkielisen koulutuksen kehto, on ainutlaatuinen arkkitehtuurin muisto koko Pohjois-Euroopassa. Dominikaaniset munkit perustivat luostarin jo vuonna 1246. Arkkitehtuurin lisäksi  museossa saa tutustua Tallinnan keskiaikaisiin koristelaattoihin.

Täällä esille asetetut kivet kuuluvat goottilaisen-, renessanssi- ja barokkitaiteen kauteen. Goottilainen taide hallitsi meillä yleensä 1530-luvulle saakka ja sen varsinainen kukoistuskausi jäi 16. vuosisadan alkupuolelle. Renessanssitaiteen kausi jäi vuosille 1530-1630 ja barokkitaiteen vuodet olivat 1630-1780. Museossa ovat esillä taiteelliset kivet, jotka ovat kuuluneet asuintalojen yhteyteen. Asuintalojen jatkuva uudelleen rakentaminen sekä muuttuneisiin elämäntarpeisiin soveltaminen on aiheuttanut entisten rakenteellisten, konstruktiivisten kivien (sisäportaalit, holvikivet, portaat jne.) että myös koristekivien (kohokuvilla varustetut laatat, vaakunakivet) museon esineiksi tulemisen.Liuskekivi /paekivi/ ja dolomiitti ovat ihan oikeutetusti Viron symboleita. Tänään on museon portilta osoitessä Vene 16 mahdollista ostaa dolomiitista ja liuskekivestä valmistettuja matkamuistoja monilta virolaisilta firmoilta.

Vuonna 1215 syntyneen dominikaanimunkiston perustajan Pyhä Dominicus’in äiti näki enen pojan syntyä unta, että tulee synnyttämään musta-valkoisen koiran, joka rupeaa soihdulla valaisemaan maailmaa. Sen takia onkin keskiaikaisessa kuvaamataiteessa kuvattu Pyhä Dominicusta usein soihdulla koiran saattamana. Siitä on peräisin myös dominikaanien kutsunimi – 'domini canes', - Herran koirat, joiden tärkeimpänä tehtävänä keskiaikaisessa Euroopassa oli taisteleminen kerettiläisiä vastaan. Munkiston vaakunassa on kuvattu istuva koira, jonka etujalka nojautuu vertauskuvalliseen maapalloon, suussa palava soihtu, pään kohdalla vasemalla palmunoksa, oikealla lilja ja ylhäällä seitsemänhaarainen tähti.

Dominikaanit olivat keskiaikaisessa Euroopassa tunnettuja filosofeja ja oleellisia henkilöitä yleensä sivistystoiminnassa. Pyhä Aquino Thomas, Albertus Suuri (Albertus Magnus) (1193? -1280), Meister Eckhart ja Savonarola olivat dominikaaneja. Oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi ja jälkikasvun etuja huomioon ottaen perustivat dominikaanit kaikkialla kaupunkeihin kouluja. Munkiston statuutti vaati, että vastaan otetaan ainoastaan ne, joilla on ainakin alkusivistys kieliopissa ja uskonnossa. Noviisin piti heti käydä läpi yhden vuoden pituinen opiskelu, sitä seurasivat välittömästi kolmen vuoden pakolliset teologiaopinnot. Kyvykkäille oli sen lisäksi tarkoitettu kuuden vuoden pituinen filosofiakurssi, sen jälkeen kolmen vuoden taideopinnot ja lopuksi kolmen vuoden generale-opinnot jonkun Eurooppalaisen yliopoiston yhteydessä.

Tiedetään varhaisista ja kiinnostavista suhteista dominikaanien ja Mustapäitten veljeskunnan välillä, joiden Katariina-kirkossa sijaitseneet kuuluisat Brüggesta ja Brüsselista tilatut alttarit ovat tähän päivään saakka säilyneet ja niitä saa nähdä Nikolauksen kirkko-museossa. Mielenkiintoinen on myös luostarin omaisuuden (varojen) sekä kirjaston uskonpuhdistuksen jälkeinen kohtalo.